Ekoprinttaus kankaalle

Teimme ekoprinttausta myös kankaalle. Siinä on jonkin verran eroavaisuuksia paperille tehtävän ekoprinttauksen kanssa.

Kankaiksi valitsin erilaisia vaaleita kankaita, jotka löytyivät valmiina kotoa. Joukossa oli puuvillakankaita, pellavakangasta ja vanhan ajan nenäliina, joka on luultavasti myös puuvillaa. Kankaat esikäsiteltiin kastelemalla ne soijamaidossa ja annettiin sen jälkeen kuivua. Soijamaidon avulla kasvipohjaisiin kankaisiin saatiin proteiinia, jotta kasveista siirtyvä väri tarttuisi paremmin kankaisiin.  

Työvälineinä kankaan ekoprinttauksessa tarvittiin alumiinifoliolla päällystettyjä puukapuloita (sahasin harjanvarresta), isokokoisia paistopusseja, mehumaija tai höyrystyskattila sekä rautasulfaattiliuosta.

erilaisia kankaita

kankaiden kastaminen soijamaidossa

n. 20 cm pitkiä puukapuloita sahattuna harjanvarresta

alumiinifoliolla päällystetyt puukapulat

Testasin tammea, paria ruusulajia, villivadelmaa, vaahteraa ja koristevaahteraa ekoprinttauksessa. Kangas aseteltiin auki leikatun paistopussin päälle. Kangas kasteltiin suihkuttamalla suihkupullolla vettä päälle. Lehdet kasteltiin rautasulfaattivedessä ja aseteltiin halutunlaisesti kankaan päälle. 

lehdet kankaalla

lehdet kankaalla

Kangas-paistopussi -yhdistelmä kääritään tiukasti alumiinifoliolla päällystetyn puukapulan ympärille. Paketti sidotaan kiinni tiukasti kalalangalla. Paketti laitetaan höyrystymään kahdeksi tunniksi mehumaijaan tai tavallisen kattilan höyrystinosaan. Höyrystyksen jälkeen paketti avataan, lehdet poistetaan ja kankaat huuhdellaan.     

kangaskäärö valmiina höyrystykseen

Värit tarttuivat eri tavoilla eri kankaisiin ja eri kasveista tuli erivärisiä jälkiä. Joistain kasveista tuli selvemmän väriset ääriviivat kuin toisista. Tammesta tuli punertava jälki.

lakanakangas

keskellä tammi puuvillakankaalla

pellavakankaalle ekoprintattua

lakanakangas, alhaalla vaahtera

tammi vanhassa nenäliinassa

Kankaiden annetaan kuivua. Viikon jälkeen kankaat huuhdellaan uudelleen, jotta soijamaitojäämät saadaan poistettua. 

Tein myös kokeilun, jossa ekoprinttasin kankaalle kuten paperille eli kankaat olivat tiukkana pakettina tunnin ajan kuumassa rautasulfaattivedessä kattilassa. Tämäkin tapa onnistui ihan hyvin. Kaikista kuvioista ei kuitenkaan tullut ihan niin vahvoja ja taustakangas sai myös väriä itseensä.

kattilassa ekoprintattuja kankaita

Kattilassa ekoprintattuja kankaita. Vasemmalla vaahtera, josta jäi hento jälki.

Ekoprinttaus kankaalle oli mukavaa puuhaa. Näitä kankaita voi käyttää esimerkiksi myöhemmin opinnoissa tulevassa kirjonnan jaksossa. Kirjonnan jälkeen näitä voisi hyödyntää vaikka jossain ompelutyössä. Sama kasvi antoi eri sävyistä jälkeä eri kankaalle tehtynä. Ekoprinttauksessa lehdistä tuli melko voimakas tuoksu, joten en tätä tekisi sisätiloissa. Kesällä ulkona irrallisen keittolevyn ja vanhan muuhun käyttöön kelpaamattoman mehumaijan kanssa voisin tätä kokeilla. Lehdet myös antanevat eri sävyjä alku- ja loppukesällä. 

Ekoprinttaus paperille

Ekoprinttaus oli taas ihan uusi tekniikka minulle. Sitä kutsutaan myös kontaktivärjäykseksi. Kasvien muotoja ja värejä siirretään paperille lämmön ja rautavihtrillin avulla.

Hyviksi kasveiksi ekoprinttaukseen on todettu mm. tammi, vaahtera, ruusut ja vadelma. Eukalyptus on hyvä sinisen sävyn antaja. 

Tein ekoprinttausta paperille tammella, vaahteralla, tuoksuvatukalla, koristevaahteralla, muutamalla ruusulaadulla, koivulla, saniaisella, omenalla ja marja-aronialla. Ekoprinttaukseen käytin akvarellipaperia.

Ensin kattilaan laitettiin runsaasti vettä kuumenemaan. Sekaan liuotettiin pieni määrä rautavihtrilliä (rautasulfaatti).

Pöydälle laitettiin alimmaiseksi alumiinilevy. Levyn päälle laitettiin akvarellipaperi. Paperin päälle aseteltiin rautavihtrilliveteen kasteltuja lehtiä haluttuun asetelmaan. Näitä kerroksia toistettiin haluttu määrä. Päällimmäiseksi aseteltiin toinen alumiinilevy. Tämä nippu sidottiin tiukasti kalastajanlangalla. Nippu laskettiin kattilaan ja sen annettiin olla siellä kuumassa vedessä noin tunnin ajan.

rautavihtrilliin kastellut koivun lehdet

omenan lehdet paperin päällä

rautavithrilliin kastellut koristevaahteran lehdet

paperinippu alumiinilevyjen välissä

Seuraavaksi nippu nostettiin jäähtymään. Niput avattiin ja kasvit poistettiin papereiden päältä. Arkit huuhdeltiin varovasti juoksevan veden alla, jotta kaikki rautavesi lähtisi pois. Paperit kuivatettiin vaaka-asennossa. 

valmiita papereita

koivu ja saniainen

Koivusta tuli yllättävän keltainen lopputulos. Saniaisen ääriviivat ovat paljon heikompia ja väri hailakampi. 

ruusun lehdillä ekoprintattu paperi

Ruususta tuli mielestäni kaunein jälki kokeilemistani lehdistä.

tammi

Ekoprinttaus paperille oli ihan mukavaa. Lopputulosta ei pysty ennustamaan, ja osasta papereista ei tullut niin kivoja kuin olisin toivonut. Ilmeisesti lehdistä tulee sitä vahvempi ja tarkempi jälki mitä tiukemmalle nipulle lehtipinon saa sidottua kattilaan laitettaessa. Alku- ja loppukesän lehdistä tulee myös eri väristä jälkeä. 

Insinööriluonteeni tuli esille siinä, että asettelin pääasiassa aina samoja lehtiä yhdelle paperille, jotta näkisin millaisia kuvioita ne tekevät. Jälkeenpäin ajateltuna olisin voinut tehdä monipuolisempia asetelmia. Oli kuitenkin hienoa nähdä miten lehdistä tulee vahvoja muotoja ja eri värejä.

Kasvivärjäys

Luonnonvärit tarttuvat eri tavoin erilaisiin lankoihin. Vuodenajalla on myös vaikutusta siihen millaisia värejä lehdistä irtoaa. 

Kasvivärjäysosioon otin mukaan kahta valkoista villalankaa. Toinen oli Tukuwoolin lankaa ja toinen merinovillaa. Kasvivärjäyksessä kasvin lehdet tai muut osat laitetaan isoon kattilaan kiehumaan. Kun väriainetta on irronnut halutusti, kasviosat poistetaan kattilasta.

Puretusaineena veteen lisättiin alunaa, jotta väri kiinnittyisi lankaan paremmin. Alunaa käytetään 10-20 g/100 g lankaa. Muita puretusaineita ovat mm. tanniinit, rautavihtrilli ja oksaalihappo. Langat kasteltiin vedellä ennen kattilaan laittoa. Lankoja pidettiin 70-80 asteisessa vedessä tunnin ajan. Villa ei kestä kiehuvaa lämpötilaa. Kylvyn jälkeen langat huuhdeltiin ensin lämpimässä vedessä. Viimeiseksi langat kastettiin etikkakylpyyn, jotta villakuidut sulkeutuisivat. 

Vasemmalla rapaperin juurakko, takana omenan lehtiä ja edessä oikealla tarhakäenkaali.

Takana krappi ja edessä kirsikka.

Itse värjäsin lankojani raparperin juurakolla, tarhakäenkaalilla, krapilla, kirsikalla, mustapavulla ja punajuurella. Keittoliemet olivat suurin osa melko voimakkaan värisiä. Langoista ei kuitenkaan tullut ollenkaan niin voimakkaita. Merinovillalankaan tuli vahvemmat värit kuin Tukowoolin lankaan. 

Vasemmalla merinovillalanka, oikealla Tukuwoolin lanka. Ylhäällä alkuperäinen väri, keskellä punajuurella ja alla raparperin juurakolla värjätyt langat. 

Vasemmalla merinovillalanka, oikealla Tukuwoolin lanka. Ylhäältä alas: tarhakäenkaali, kirsikka, mustapapu ja krappi.

En ollut aiemmin kokeillut kasvivärjäystä. Itse tekniikka oli helppo, ainoastaan aluna on aine, jota ei ole ihan helposti saatavilla. Oli jännä havaita miten erivärisiä lankoja eri kasveilla saadaan aikaan. Myös lankatyyppi vaikutti yllättävän paljon. Kasvivärin pysyvyydestä ei ole aina varmuutta, se ehkä on tämän tekniikan haittapuoli. Voisin kokeilla kasvivärjäystä uudelleenkin, kunhan minulla olisi joku ajatus valmiina siitä, mitä tulisin niistä langoista kutomaan. Kasvivärjäystä olisi hyvä tehdä ulkona, tai ainakin hyvin ilmastoidussa tilassa. Samaa kattilaa ei voi enää käyttää ruoanlaittoon kasvivärjäyskokeilujen jälkeen. 

 

Opiskelu alkaa

Elokuun lopussa kokoonnuimme ensimmäistä kertaa. Ryhmämme koostuu kahdestatoista innokkaasta käsityönharrastajasta. Osalla oli paljonkin taustaa erilaisista käsityötekniikoista, kun taas osa oli kaltaisiani vähemmän eri tekniikoita kokeilleita. 

Ensimmäisenä vuonna ohjelmassa on kasvivärjäystä, ekoprinttausta, kankaankudontaa, vaateompelua ja ryijyn valmistamista ompelemalla. Näistä ompelua lukuun ottamatta kaikki tekniikat ovat minulle uusia. Mielenkiintoinen vuosi edessä!

Pohdimme myös millaisia käsityöntekijöitä ja oppijoita olemme. Lopuksi jokainen valitsi kuvakortin, jonka kuva tai teksti puhutteli ja jota voisi pitää ohjenuorana tuleviin opiskeluihin.

Valintani oli: "Liitä ajatukseen jokin yllättävä asia". Pidän aika pelkistetyistä asioista ja näin insinöörinä asiat ovat minulle yleensä suoraviivaisia ja selkeitä. Teksti muistuttaa minua siitä, ettei näin välttämättä tarvitse olla vaan kaikkea voi kokeilla ja töihin voi lisätä jotain yllättävää. Nähtäväksi jää onnistuuko tämä...

Mistä kaikki alkoi

Olen aina pitänyt käsitöistä. Koulussa tekstiilityö oli mukavin valinnaisaineeni. Käsityöharrastukseni on keskittynyt erityisesti kutomiseen. Olen tehnyt varsinkin villasukkia ja viime aikoina myös kaarrokevillapaitoja. Muitakin käsityömuotoja olisi kiva kokeilla. 

Olin jo aiemmin huomannut, että paikallinen kansalaisopisto järjestää nelivuotisia Taiteen perusopintoihin kuuluvia Kokeileva käsityö -opintoja. Opinnot vaikuttivat erittäin mielenkiintoisilta. Tänä vuonna oli uuden ryhmän vuoro. Onnekseni pääsin mukaan. 

Tämä blogi dokumentoi nelivuotiset Kokeilevan käsityön -opintoni ja on samalla osa opintoihin kuuluvaa portfoliota.